Lehden terällä

Kreetta Järvenpää, Terhi Heino, Hilda Olson, Ebba Masalin

14.1.–26.4.2026

Erkkolan kevään näyttely tarkastelee luonnon havainnointia ja katoavan säilyttämistä taiteen ja tieteen rajapinnoilla. Teokset nostavat esiin myös ekologisuuden, menneisyyden eri kerrosten ja henkilökohtaisten muistojen merkityksiä.

Kreetta Järvenpää: Tinker, Tailor, Soldier, Sailor, 2022 valokuvakollaasi japaninpaperille.

Kreetta Järvenpään (s. 1974) maalaukselliset kukkavalokuvat hehkuvat unenomaista tunnelmaa sekä dramaattisia valon ja varjon kontrasteja. Huolellisesti rakennetut teokset viittaavat 1600-luvun alankomaalaisen kukkamaalauksen perinteeseen. Varhaisen kasvitieteen kehittyessä taiteilijat kuvasivat kukkia yksityiskohtaisen lajitunnistuksen mahdollistamalla tarkkuudella, samalla kun symboliikaltaan rikkaissa asetelmissa elävät ja lakastuvat kasvit muistuttivat elämän hetkellisyydestä ja ajan kulusta. Yhtenä lähtökohtana Järvenpään työskentelyyn juuri kukkien parissa on ollut hänen äitinsä kuoleman jälkeisen surun käsittely ja muistoon kiinnittyvä lohtu. Erkkolan näyttelyyn hän toteuttaa myös paikkasidonnaisia kuivakasvi-installaatioita, jotka laajentavat kukkakuvastoa materiaaliseen ja tilalliseen ulottuvuuteen. 

Terhi Heino: Tykkäys, 2024, kollaasi

Terhi Heino (s. 1970) tekee taidetta herkistä luonnonmateriaaleista, kuten kuivatuista kasveista ja kalanevistä. Hän on työstänyt kollaaseja vanhoista koulukasvioista, purkanut ja asetellut niiden prässättyjä lehtiä ja heinänkorsia uusiin muotoihin. Alun perin tieteellisen järjestyksen nimissä kootun aineiston keruuhistoria on ajan myötä hämärtynyt. Heinon teokset ohjaavat pohtimaan katoavaisuutta ja omaa luontosuhdettamme. Hän on pysäyttänyt jo kuolleiden kasvien ja eläinperäisten jäänteiden luonnollisen kiertokulun ottamalla ne talteen ja säilömällä teoksiinsa, mutta orgaanisista materiaaleista rakentuvina Heinon teoksillakin on rajallinen elinkaari. Henkilökohtaisempia tasoja syntyy, kun taiteilija tarkastelee teoksissa omia läheissuhteitaan, menetystä sekä vanhenemista.

Kasvioita koottiin Euroopassa jo 1600-luvulla, ja kasvitieteilijä Carl von Linnén (1707–1778) esimerkki teki keräämisestä ja luokittelusta suositun harrastuksen Suomessakin. Varsinaisesti tieteellinen luonnontutkimus vakiintui Suomessa 1800-luvun puolivälissä, kun kasvi- ja eläinlajien levinneisyyttä alettiin kartoittaa yhä järjestelmällisemmin. Lähiluonnon tuntemusta pidettiin niin tärkeänä osana yleissivistystä, että kasvien kerääminen oli oppikouluissa pakollinen koulutehtävä yli sadan vuoden ajan.

Ebba Masalin, Kissankello, 1903, opetustaulu 

Näyttelyssä on esillä myös Tuusulan taidemuseon kokoelmiin kuuluvia Ebba Masalinin (1873–1942) oppimateriaalien kuvituksia, joissa luontoa kuvattiin järjestelmällisesti ja objektiivisesti. Masalin hallitsi selkeän, puhtaasti visuaalisen kerronnan, johon etenkin opetustaulut perustuivat. Opetuksellisten kuvataulujen käyttö yleistyi kansakouluissa 1800-luvun lopussa, ja ne toimivat ainakin 1960-luvulle saakka tärkeinä havaintovälineinä oppikirjojen rinnalla.

Hilda Olson: Hämähäkki (Ebrechtella tricuspidata), 1860, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto.

Historiallista näkökulmaa syventävät Hilda Olsonin (1832–1915) hämähäkkiakvarellit Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmista. Täsmälliset lajitutkielmat syntyivät vuosina 1859–62 tutkimusmatkoilla eläin- ja kasvitieteen professori Alexander von Nordmannin ohjauksessa. Olson oli edelläkävijä naisena luonnontieteellisessä kuvittamisessa ja hän työskenteli suurella tarkkuudella aikana, jolloin ymmärrys luonnon haavoittuvuudesta ja lajien pysymättömyydestä alkoi vahvistua. 

Kokonaisuutena näyttely lähestyy elämän haurauden ja katoavaisuuden teemoja eri aikakausien, menetelmien ja näkökulmien kautta. Yleisen ja henkilökohtaisen välimaastossa teokset tarkastelevat sitä, miten ihminen pyrkii ymmärtämään ja jäsentämään muuttuvaa ympäristöään sekä kohtaamaan kokemuksia menetyksestä.

Näyttely on saanut Museovirastolta valtionavustusta.

Erkkola
Rantatie 25, Tuusula 
www.erkkola.fi 
www.facebook.com/erkkola 
www.instagram.com/taiteilijakoti_erkkola

Avoinna
14.1.–26.4. ke–su klo 12–17

Pääsymaksut
10/8/0 €
Museokortilla ja Kaikukortilla ilmaiseksi

Yleisöopastus
sunnuntaisin klo 13