Kirjaimellisesti katsoen – kielen ja kuvataiteen vuoropuhelua

Kirjalliset lähteet ohjaavat tulkintaa näyttelyn maalauksissa tai grafiikanteoksissa, joiden nimet johdattavat Marcel Proustin, Aleksis Kiven tai Väinö Linnan klassikkoteoksiin. Sanat ovat läsnä myös konkreettisesti. Anna-Maria Osipowin ja Pirkko Ropposen teoksiin on sisällytetty runoja, jotka muodostavat olennaisen osan teosten merkitystä. 

Kuvitustaide on merkittävä osa museon kokoelmia ja keskeisesti esillä näyttelyssä. Martta Wendelinin, Rudolf Koivun ja Venny Soldan-Brofeldtin tuotannossa kuva ja teksti käyvät tiivistä vuoropuhelua kirjojen ja lehtien sivuilla. Esillä on kansikuvia, vinjettejä, initiaaleja, sisäkuvituksia ja exlibris-merkkejä, joissa sommittelu huomioi tekstin rytmin, tilan ja merkitykset. 

Näyttely ulottuu myös kirjoitetun kielen visuaalisiin juuriin. Antiikin Kreikan perintö näkyy länsimaisen sivistyksen taustalla niin kirjallisuudessa kuin arkkitehtuurissa. Kerttu Horilan Voluutti II viittaa klassisten pylväsjärjestelmien muotokieleen. Merja Winqvistin teos Delta puolestaan pohtii kirjoituksen alkuperää: miten muinaisten kirjoitusjärjestelmien merkit ovat muuntuneet kuvista kirjaimiksi varhaisten sivilisaatioiden kehittyessä.

Kuvataiteen ja kirjallisuuden suhde on historiallisesti kerrostunut ja jatkuvasti muuntuva. Eroistaan huolimatta ne jakavat yhteisen pyrkimyksen merkitysten rakentamiseen. Kuvien ja tekstien vuoropuhelu voi olla kertovaa, täydentävää, ristiriitaista tai avoimeksi jäävää, mutta uusia merkityksiä syntyy ilmaisumuotojen kohdatessa – kirjaimellisesti ja kuvallisesti. 

Anna-Maria Osipow | Jaakko Hosia | Kari Lindström | Kari Tolonen | Katja Tukiainen | Kerttu Horila | Martta Wendelin | Merja Winqvist | Pekka Halonen | Pirkko Ropponen | Rudolf Koivu | Susanna Maria Kivistö | Venny Soldan-Brofeldt