Karjalan kunnailla
kuvituksia ja maalauksia karelianismin hengessä kultakaudelta 1930-luvulle
29.4.-6.9.2015
Karjalan kunnailla -näyttelyssä on esillä kuvituksia ja maalauksia karelianismin hengessä kultakaudelta 1930-luvulle. Kanteleensoittajien ja runonlaulajien muotokuvat, Pekka Halosen Karjalan maisemat sekä Akseli Gallen-Kallelan Koru-Kalevalan ja Suur-Kalevalan kuvitukset edustavat vanhemman taiteilijapolven tuotantoa. Myös 1900-luvun puolella kiinnostus runonlauluperinteeseen jatkui nuorempien taiteilijoiden kuvituksissa ja maalauksissa. Martta Wendelinin lisäksi muun muassa Rudolf Koivu ja Akseli Einola kuvittivat kalevalaisia tai karjalaisia aiheita.
Karelianismi oli karjalaisen maiseman, elämäntavan ja aidon suomalaisen ihmisen etsimistä, mutta samalla yhteisen kalevalaisen muinaisuuden tavoittelua. Elias Lönnrot keräsi Kalevalan runot runonkeruumatkoillaan jo 1820-40-luvuilla. Savo-Karjalainen osakunta järjesti Kalevalan kuvituskilpailuja vuodesta 1885 alkaen. Ensimmäisen kuvituskilpailun voitti S. A. Keinänen ja seuraavan Axel Gallén. Näyttelyssä nähdään Martta Wendelinin vuoden 1933 kilpailuun osallistunut teos "Marjatta, matala neiti".
Taiteilijat matkustivat Kalevalan syntysijoille Karjalaan 1890-luvulta alkaen. Kareliaanit halusivat nähdä aitoa karjalaista elämää, jossa muinaiset tavat, runot, hää- ja itkuvirret olivat läsnä. Ensim-mäisenä Karjalaan matkusti Axel Gallén nuorikkonsa Maryn kanssa kesällä 1890. Louis Sparren seurassa Gallén teki matkan syvemmälle korpeen tavaten vanhoja runonlaulajia. 1890-luvun alussa inkeriläissyntyinen runonlaulaja ja itkuvirsien taitaja Larin Paraske innosti taiteilijoita kuten Albert Edelfeltiä tekemään hänestä muotokuvia. Myöhemmin Ester Helenius ja Martta Wendelin kuvasivat nuorempia itkijänaisia kuten Oksenja Mäkiselkää ja Maria Ryyminiä.
Kulttuurin karelianismin rinnalle kehittyi 1900-luvun puolella poliittinen karelianismi. Etenkin 1930-luvun aatemaailma suosi Karjalan ja Kalevalan ihannointia. Akseli Gallen-Kallela työskenteli Por-voossa WSOY:llä 1921-23 ja valmisteli Koru-Kalevalan kuvituksia. Kirjan ilmestyttyä 1922 Gallen-Kallela jatkoi Kalevalan kuvittamista tarkoituksenaan luoda vielä upeampi Suur-Kalevala, jonka kuvitustyö jäi kesken.
Martta Wendelin aloitti Kalevala-korttisarjan kuvittamisen jo vuonna 1932. Hän totesi korttien tilaajalle: "Olen sitä mieltä, ettei meidän pidä kovin paljon jäljitellä Koru-Kalevalaa. (...) meidän on tehtävä enemmän suurelle yleisölle." Wendelinin Kalevala-korttien ja myöhempien Kansanlaulu-korttien kansanpukuiset ihmishahmot ja maisemat on kuvattu tyylitellen, yleisön makua noudattaen. Korteissa voi nähdä suomalaisen ihannemaailman, jonka juuret olivat kansallisromantiikassa ja sen luomassa kuvamaailmassa.
Teksti Tuusulan taidemuseon näyttelysihteeri Päivi Ahdeoja